Armeijaylijäämää ja kalusteita

Puoliso soitti eräänä iltapäivänä löytäneensä paikallisesta SA-kaupasta puulaatikoita, joista olenkin puhunut ja haaveillut jo pitkään. Viimeksi siellä yhdessä käydessämme ei ollut tarjolla mitään halpaa ja isoa josta olisi voinut kunnostaa istuinta, mutta nytpä olikin. Kävimme sitten kiivaan kuvaviesti- ja puhelurumban ja kotiin saapui ihana, iso ja vihreä puulaatikko joka on ollut aikaisemmin kenties jonkinlaisena sinkolaatikkona, tai mitälie tuo kannen teksti ja M96-merkintä tuolla päädyssä tarkoittaakaan...

Suosittelen kyllä ehdottomasti SA-kauppaa, siellä kannattaa käydä kyttäämässä minkälaista tavaraa heille kulloinkin tulee myyntiin. Tietyt kestosuosikit ovat aina hyllyissä, kuten peltipaidat, sarkavaatteet, teräskannut (jollaisen ostinkin kesämökille jo toista viikkoa sitten), untuvamakuupussit, vanhat kiikarit säilytyslaukkuineen, jne, mutta laatikot sunmuut ovat vähän erikoisempaa kamaa. Jos sellaista tulee myyntiin edullisella hinnalla, niin varasto hupenee alta aikayksikön, vaikka noita laatikoita olikin valikoimassa varmaan tusinan verran vielä n. viikko sitten. 20 euron hinta on niin alhainen että luulenpa noitten menevän kaupaksi aika nopeasti.

Kesäloman alkupuolella bongattiin vähän pienempiäkin puulaatikoita, jonkinlaisia venäläisiä, tutunvärisiä armeijavihreitä ovat ja haisevat jollekin kemikaalille mitä en ole hajun perusteella tunnistanut (ehkä jokin rasva tai kenkälankki, tai aseöljy?), mutta se lähti lähes täysin tuulettamalla. Koska nuo pienemmät laatikot maksoivat naurettavat 4 euroa, hamstrasimme niitä samantien 3kpl vaikka tarkkaa käyttötarkoitusta ei ole vielä tiedossa.

Laatikko oli likainen, joten ensitöikseni pääsin pesemään ja pyyhkimään sitä kurasta ja hiekasta, ja sisältä irroitettiin jonkinlaisia pidikkeitä ja väliseinä. Pidikkeistä päätellen laatikossa on ollut jonkinlainen lieriönmallinen ja pitkä esine, joka on vienyt n. puolet laatikon sisätilasta, tästä johtuu mielikuvat singosta tai muusta vastaavasta pyöreästä putken mallisesta esineestä. Pituutta laatikolla on 110cm ja leveyttä 38cm, mikä onkin erinomainen mitta juuri tuonne eteiseen istuimeksi ja kenkälaatikoksi.

Laatikko on suht matala, joten sellaisenaan se ei sovi istuimeksi, mutta onneksi meillä oli vaatehuoneeseen jemmattuna neljä metallista jalkaa, jotka on dyykattu joskus viime kesänä puolison siskon vanhasta pyykkikaapista, kun sitä vietiin kaatop... siis puoliskon vanhempien maatilalle varastokaapiksi.

Ensimmäinen kuva puhdistusvaiheessa, toisessa kuvassa jo jalat kiinni porattuna ja omalla paikallaan eteisessä:

Toisessa kuvassa on toinen saranoista poistettu, se oli hieman vääntynyt joten se ruuvailtiin takaisin paikoilleen vasta muotoonsa vääntämisen jälkeen.

Tässä olisi vielä tarkoitus ommella istuintyyny tuohon laatikon päälle, ja siihen löytyykin jo sopiva pala superlonia sillä saatiin lahjoituksena ohut patja parisen päivää sitten. Istuintyynyn päälisenkin jo suunnittelin tekeväni farkkutilkuista, sillä olen keräillyt jo pitemmän aikaa vanhoja farkkuja. Saas nähdä miten se sitten taas onnistuu...

Viikonloppureissu maalle sekä puutyöprojektit

On onni kun on mahdollisuus tehdä tilaavieviä projekteja maalla, isolla tontilla ja hyvillä työkaluilla, työtilaa riittää vaikka useammallekin projektille yhtä aikaa eikä tavaroita tarvitse siivota jokaisen rupeaman jälkeen pois, vaan osaset saa jättää niille sijoilleen, oli se sitten maalauksen kuivumista tai muuta kokoamisprojektia.

Olin hankkinut jo aikaisemmin purkillisen Osmocolorin sävytettyä öljyvahaa, mutten ollut kokeillut sitä muualle kuin yhteen koepalaan. Hiukan jännitti ruveta tositoimiin, sillä olin epävarma kyvyistäni levittää öljyvaha tasaisesti ja hyvännäköisesti ilman suttuja, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi.

Vahattavana on Ikean Bekväm-keittiöjakkara, jonka olin ostanut jo jokunen vuosi sitten täysin käsittelemättömänä ja haaveillut sen lakkaamisesta tai maalaamisesta tummaksi, mutten ollut saanut aikaiseksi. Osittain tilanpuutteen, osittain päättämättömyyden ja saamattomuuden takia en vain ollut saanut aikaiseksi ostaa mitään pintakäsittelyainetta.

Lähtökohta oli siis tämä:
Bekväm-porrasjakkara

Ja yhden vahakerroksen jälkeen tämä, sävy 3073 tumma tammi:

Vahasin sunnuntaina ennen kotiinlähtöä jakkaran osat vielä toiseen kertaan, sävy ei muuttunut tietenkään aivan yhtä dramaattisesti kuin vaalean haapapuun ja yhden vahakerroksen välillä, mutta tummeni hiukkasen kuitenkin. Toisesta vahakerroksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta otan sitten valmiista jakkarasta kunhan ehdin hakemaan sen kotiin ja kokoamaan.

Osmocolor öljyvaha on uusi tuttavuus, mutta meni kyllä jo tämän ensimmäisen projektin myötä suosikkeihin. Levittyy helposti, on todella, TODELLA riittoisaa, ja ainoa mikä tarvitsee muistaa levitysvaiheessa on hangata vaha huolella pintaan. Vaha levittyy äärimmäisen tasaisesti kunhan vaan muistaa ettei pintaan saa jäädä yhtään kiiltävää lammikkoa tai rantua, vaan kaikki ylimääräinen vaha pitää hieroa pois puun pinnasta. Purkin hinta saattaa vähän yllättää ostovaiheessa, mutta riittoisuus takaa sen että tämä tulee huomattavasti halvemmaksi kuin mikään maali tai lakka, oli se sitten sävytettyä tai ei.

Hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti myös myrkyttömyys/turvallisuus, lähes hajuttomuus levitysvaiheessa ja kaunis, läpikuultava pinta joka jättää näkyviin puun, arvostan suuresti.

Maaleihin ja lakkoihin verrattaessa Osmocolorin vahoilla on muitakin ylivoimaisia ominaisuuksia:
-Säilyvyys 5 vuotta,
-Kestää pakkasta, käyttövalmis heti sulaessaan,
-Nopea kuivumisaika,
-Ei vaadi kalliita välineitä, superlon-sieni riittää,
-Yhden keittiöjakkaran osien vahaamiseen kahteen kertaan kului vahaa äärimmäisen vähän, pinta vajeni purkissa max 1cm. Riittoisuus siis aivan omaa luokkaansa, joten kalliimpi ostohinta tienaa itsensä vielä takaisin kun samasta purkista riittää vähintään puoleen tusinaa projektia.

Värjäyskokeiluja Novita Tennessee-puuvillalangalla

Viikonloppureissu maalle tuotti tulosta, kun matkan varrella pysähdyttiin ABC-huoltoasemalla sekä sen yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa, jossa sattui olemaan kirpputori. Käteistä ei ollut paljoa eikä kirppiksellä käynyt mikään maksukortti, joten ostokset jäivät minimiin, mutta löysin sattumalta useamman muovipussillisen Novitan lankoja, enimmäkseen Tennessee-puuvillalankaa, extrabonuksena pienehkö rulla ruohonvihreää kalastajalankaa.

500g Tennesseestä oli äärimmäisen karkkimaista ja imelää mintunvihreää, jonka värjäämisestä haaveilin alusta asti. Kotoa löytyi pussillinen Dylonin käsinvärjäykseen tarkoitettua kangasväriä, joka tosin oli mitoitettu pienemmälle kangasmäärälle, mutta päätin kokeilla silti koska semisolid-tyyppiset ja haaleammat väritulokset voivat olla hyvin kauniita sellaisenaan, eikä värin siis välttämättä tarvitsekaan olla tasaisen kirkas ja tumma näyttääkseen hyvältä.

Dylon Olive green käsinvärjäyspussi riitti mainiosti 500g puuvillalankamäärän värjäykseen ainakin ensivaikutelman puolesta. Laskin hanasta niin kuumaa vettä kuin tulee, ja liotin värin sekä ohjeenmukaisen määrän ruokasuolaa, hiukan vajaaseen ämpärilliseen vettä. Sillä aikaa kun väri ja suola liukeni veteen, vetelin vyyhdinpuulla langat vyyhdeiksi ja sidoin langanpätkillä tiheästi kiinni, etteivät vyyhdet sotkeentuisi värjätessä.

Alkutilanne:

Lanka oli myös hiukan kihartuvaa, tosin erittäin vähän. Se kuitenkin vihjaa että lanka on kertaalleen purettua. Pussissa oli myös pienenpieniä myttyjä voimakkaasti kihartuvaa lankaa joka näytti siltä että se on joko käytetty useampaan kertaan, tai se on ollut neulottuna hyvin pitkään ja purettu vasta kirpputorille pakatessa. Kastuessaan lanka kuitenkin oikeni täysin, kuten sillä on tapana.

Dippasin langat väriliemeen kuivina, vaikka ohje käskeekin kastelemaan värjättävän kankaan etukäteen. Olen kokeillut käsinvärjäystä aikaisemminkin ja huomannut että märkä kangas ei ime itseensä väriä yhtä voimakkaasti kuin kuiva, joten märkänä värjätystä ei tule yhtä kirkasta tulosta, mutta väri leviää märkään kuituun huomattavasti tasaisemmin kuin kuivaan. Kuivaan kankaaseen tulee huomattavasti herkemmin epätasaisuutta ja väri imaisee itsensä kuituihin samantien. Semisolid-langan värjäyksessä tuo efekti on juurikin se mitä haen, joten oli tarkoituksenmukaista laittaa väriliemeen lankavyyhdit täysin kuivina.

Välivaihe, eli langat märkinä, nosteltuina pois väriliemestä ja ensimmäisen huuhtelun jälkeen:

Vaikuttaa erittäin hyvältä, väri on syvä, paikoin hyvin tumma, mutta ei turhan tasainen, eikä valkoisia kohtia ole näkyvissä. Lopullinen tulos paljastuu sittenkun olen ehtinyt huuhdella kaiken irtovärin pois ja lanka ehtii kuivahtaa täysin.