Viimekesäisiä projekteja, osa 2, putkisänky

Vuosia sitten, arviolta joskus 2005-2007, dyykkasin entisen asunnon kellarivaraston käytävältä putkisängyn palaset. Sängyssä oli joskus ollut hetekapohja, mutta se oli läpeensä ruostunut enkä olisi sitä kuitenkaan säilyttänyt, vaan halusin kovan ja puisen sälepohjan. Putkisängyn runko ja päädyt ovat kuitenkin juuri sellainen aarre josta olin haaveillut vuosikausia, ja nyt se oli käsinkosketeltavissa... Sänky kuitenkin ehti seistä varastossa useamman vuoden ennenkuin sain tilaisuuden aloittaa hiekkapuhaltamaan siitä vanhoja maalikerroksia pois, joita olikin yllättävän monta ja ne olivat tiukassa!

Sängyn runko on erityisen loistava siksikin, että siinä on pikalukot. Päädyt saa siis rungosta irti pelkästään nostamalla, mikä on todella poikkeuksellista. Sänky saattaakin siis olla alunperin sairaalasta tai muusta sellaisesta paikasta jossa on ollut välttämätöntä saada varastoitua sänkyjä tiiviisti palasina pienessä tilassa, ja koottua nopeasti käyttöön tarpeen mukaan. Toinen vaihtoehto mikä tulee mieleen olisi esim. armeijapunkka, mutta niitä harvemmin tarvitsee purkaa ja koota jatkuvasti. Saatan kyllä olla väärässäkin, sängyn alkuperää ei kukaan tiedä varmaksi.

Projekti: metallinen putkisänky

Harvoja kuvia itse hiekkapuhallusprojektista on tämä suttuinen otos rungon lukitusmekanismista:

(Kuvassa runko on itseasiassa väärinpäin, lukitusmekanismi toimii siten että kartiomainen kolo sujautetaan vastakappaleeseensa yläkautta, ja reikä on alapinnassa, toisin kuin nyt kuvassa tuo kartiomainen kolo on ylössuin.)

hiekkapuhalluksen aloitin jo pari vuotta aikaisemmin erään vanhan työkaverin pihalla, homma eteni äärimmäisen hitaasti ja hiekkaa tuhlaantui, sillä minkäänlaista kunnollista hiekkapuhallustelttaa en silloin saanut käyttööni enkä tullut ajatelleeksi sellaista rakentaakaan kun tein hommaa toisen pihamaalla. Tajusin myös vasta paljon myöhemmin että hiekoitushiekka sekä tavallinen hiekka eivät ole kovin tehokkaita hiekkapuhallukseen, parasta on silikaattihiekka jonka hinta on n. tuplaten tavalliseen verrattuna, mutta se terävämpänä puree huomattavasti nopeammin moninkertaisiin ja koviin maalikerroksiin. Jatkossa en aio muuta käyttääkään kuin silikaattihiekkaa, sillä se säästää äärimmäisen paljon aikaa ja vaivaa.

Puolivälissä hiekkapuhallusta olin jo siirtänyt sängyn palaset nykyisen puolisoni vanhempien maatilalle Kyyjärvelle ja jatkanut projektia siellä. Hiekkapuhallushiekkaa kului pelkästään tähän projektin minimissään 10-12 säkkiä, jonka jälkeen lakkasin laskemasta. Olin vakaasti päättänyt että kunnostan sängyn hinnalla millä hyvänsä, alusta loppuun ja perusteellisesti, joten en voinut antaa periksi hiekkapuhalluksen suhteen. Hintaahan siinä kertyi, mutta noh, joskus projektit kasvaa tehdessä...

Keskeneräisestä putkisängystä ei juurikaan kuvia ole, mutta hiekkapuhalletut päädyt näkyy edellisessä postauksessani: Kts. kuva putkisängystä tuolin kanssa.

Kun hiekkapuhallus oli vihdoin tehty, sänky roudattiin peräkärryllä Muurameen pulverimaalaamoon. Laskeskelin että sitä ei kannata ruiskumaalata itse vaikka tulos oliskin 3-4 maalikerroksella ja primerillä erinomaisen hyvä, sillä hyvät maalit tulisivat maksamaan vähintään saman verran tai jopa tuplasti kuin mitä pulverimaalaus kustantaa. Sängyn maalaus maksoi lopulta tasan 50 euroa, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta suhteutettuna maalauksen kestävyyteen, maalausjäljen laatuun ja säästettyyn aikaan, se on pikkusumma. Tällaista aarretta kun ei kannata huonosti tehdä. Putkisänky kun on oikein kunnostettuna ja huollettuna käytännössä ikuinen.

Sain vinkin hyvästä ja halvasta pulverimaalaamosta ja tulos ei pettänyt parhaimpiakaan odotuksia, suosittelen siis lämpimästi: JS pulverimaalaamo

Valmis sängyn runko näyttääkin sitten tältä, kuvassa päädyt:

Tässä vielä ennen/jälkeen otos, jotta ero näkyy selvemmin. Tosin, jos tarkkoja ollaan, ennen-kuva on otettu siinä vaiheessa kun olin jo hiekkapuhaltanut suurimman osan maalikerroksista pois:

Sängystä puuttuu edelleen se puinen sälepohja ja laidat, joita olen menossa tekemään Kyyjärven suuntaan jo tänään. Tarkoituksena on hioa vanhan puusängyn palaset ja viimeistellä ne Osmocolorin öljyvahalla. Piirrustukset puuosien mittoihin ja kokoamiseen ovat täydellisen valmiit, joskin vielä ainoastaan omassa päässäni. Uskon silti vakaasti että tulos on vähintäänkin täydellinen, sillä enhän voisi olla väärässä tai tehdä virheitä.

Viimekesäisiä projekteja, osa 1, putkijalkaiset puutuolit

Kooste viimekesäisistä projekteista, jahka nämä pikkuhiljaa valmistuu niin päivittelen sitä mukaa kuvia lopullisista tuotoksista myös.

Projekti: Puiset dyykatut putkijalkatuolit

Tässä tuolit ovat vielä varaston käytävällä, piti inventoida häkkivarastoa ja järjestellä isolla kädellä että sain ne mahtumaan. Tuoleja yhteensä 3kpl.

Supertyylikäs hiekkapuhallusteltta vanhasta lastulevyisestä atk-pöydästä, itse tehty ja suunniteltu. Hiekkapuhalsin viime kesänä putkisänkyä, tuolinjalkoja ja puisia istuinosia, erilaisia metalliesineitä... Hiekkapuhallustyötä riitti viikkokausiksi eikä hommat edenneet kuin viikonloppuisin, kun ajeltiin puolison vanhempien maatilalle Kyyjärvelle töihin, palkkatöitten ohessa.

Pääsin kuitenkin vihdoin liimausvaiheeseen, onneksi jo ennen syksyä. Hiekkapuhaltaessa paksua ja hilseilevää lakkakerrosta pois, melkein kaikki puuosat olivat hajonneet saumoistaan ja osaset piti irroitella ja liimata uudestaan kasaan. Tuolit olivat selkeästi olleet jossain vaiheessa sateen ja sään armoilla. Muotokieli vihjasi että kyseessä saattaisi olla jonkinlaiset katsomon penkit, ehkäpä jostain urheilukentältä tms.

Tuolien puuosat ruiskumaalattuna valkoisella tartuntapohjamaalilla.

Putkijalkojen hiekkapuhallus vielä hiukan vaiheessa, maalia on useita kerroksia joista ruosteinen musta on vain pintaa. Alta paljastui ruosteenpunaista (kenties ruosteenestomaalia?) ja neonvihreää pohjamaalia, joka tuntui olevan äärettömän tiukassa.

Tässä vielä yksi tuoleista lähtötilanteessa, vieressä jo melkein valmiiksi hiekkapuhalletun putkisängyn pääty:

Ja lopuksi putkijalat ruiskumaalattuna, ensin primer ja päälle kaksi kerrosta pintamaalia, korkeakiiltoinen musta:

Puuosat ovat nyt 1-2 kertaan maalattuina Kyyjärvellä, odottelevat siellä että saisin itseäni niskasta kiinni ja maalaisin viimeiset pintamaalikerrokset ja toisin ne Jyväskylään koottavaksi. Uudet pultit pitää kyllä hankkia, vanhat olivat läpiruostuneita ja vääntyneitä. Putkijalat kaipaisivat myös mustia muovisia tuppeja jalkoihin, mutta oikean kokoisia ei ole vielä sattunut löytymään joten ne jää myöhemmäksi.

Tämä projekti on siis aloitettu jo viime kesänä ja tehty antaumuksella monena viikonloppuna pikkuhiljaa. Jotkut projektit eivät vaan edisty vauhdilla, työvaiheita on monia ja iso osa vaiheista hyvin työläitä. Yleensä projektiin ryhtyessäni en enää aseta liian tiukkoja deadlineja tai kuvittele saavani niitä samantien valmiiksi, vaan ne valmistuu sittenkun valmistuu, ilman stressiä. Yksi hyvä syy aloittaa useita projekteja yhtä aikaa ja limittäin, aina on jotain tekemistä ja keskeneräistä puuhasteltavaa...

Osmocolorin öljyvahaa Ikean vanerisiin lehtilaatikoihin?

Tässä taas huomaa mikä merkitys on kunnon materiaaleilla. Keittiöjakkarasta rohkaistuneena ajattelin ettei ole olemassa puumateriaalia tai kalustetta jonka Osmocolorin öljyvaha voisi pilata, mutta pakko myöntää ettei lehtilaatikoista tullut yhtä tyylikkäitä kuin kuvittelin:

Eihän nämä nyt varsinaisesti huonojakaan ole, mutta väripinta on jotenkin... säikeinen? Sellaista se vaneri on. En ole koskaan tykännyt vanerista (tai viilustakaan) kovin paljoa, ja nyt se mielipide tuli taas vahvistettua.

Erityisen vaikeaa valmiitten esineitten vahaamisessa on liimajälkien hiominen. Näissä lehtilaatikoissa ei näkynyt liimatahroja juuri ollenkaan. Näkyvät pari tahraa luulin hioneeni antaumuksella pois, vaan toisin kävi ja vaha paljasti karun totuuden:

Noh, minkäs teet, näillä mennään. Onneksi kylki jää harvemmin näkyviin, tärkeintä on että päädyt ovat suhteellisen siistit.

Ravelrystä vauvanpeiton mallia

Peitto valmistui jo aikaa sitten, mutta sen pingottaminen olikin sitten ihan toisenlainen projekti. Lopulta onnistuin saamaan peiton jokseenkin sileäksi neulaamalla sen kokonaiseen Finnfoam-levyyn, kiitos levystä puolisolle ja hänen kärsivällisyydelleen, että on jaksanut ajella autolla pitkin kyliä ja kuljetella kaikenlaista tarviketta ja roinaa projektejani varten.

Malli Ravelrystä: Babes In The Woods - baby blanket

Lanka: Novita Kelo
Sävyä ei enää löydy Novitan värikartoista sillä se on ainakin parin vuoden takaa, enkä valitettavasti löytänyt enää vyötteitä. Värisävyn nimi oli kuitenkin harmaa tai khaki, tai jokin sen tyyppinen...

Menekki: 5,8 kerää, eli 580 grammaa. Neuloin mallikertaa 5 x 5 kertaa, mikä teki viltistä leveämmän kuin mitä se on pitkä/korkea, mutten halunnut siitä liian isoa jotta se mahtuu vauvan pinnasänkyyn/koppaan. Leveys on vähän hassu, mutta noh, tällä mennään. Jos joskus intoudun neulomaan Kelosta samaisen peiton uudestaan, niin aion suunnitella mallikerrat eritavalla tai valita jonkun aivan toisen kuvion. Nautin kyllä neulomisesta todella paljon, Kelo on äärimmäisen miellyttävä lanka käsissä ja paksuutensa ansiosta työ eteni huimaa vauhtia.

Edit: Itseasiassa löysin kuin löysinkin sen värikoodin: 469 harmaa. Viltin lopulliset mitat ovat: Leveys 110cm, korkeus/pituus 95cm.

Osmocolor öljyvaha ja puinen keittiöjakkara.

Päivitin aikaisemmin Osmocolorista ja eräästä Ikean puisesta keittiöjakkarasta täällä. Kötöstys on nyt kasattu ja näyttää hiukan epäselvässä ja huonolla kännykkäsalamalla otetussa kuvassa tältä:

Taustalla sotkua, mutta sille ei nyt mahda mitään. Pinnasta tuli todella kiva, eläväinen ja kaunis. Osmocolorin öljyvaha on äärimmäisen riittoisaa ja helposti siveltävää, aion käyttää jatkossakin kaikkeen mihin pystyn ja mihin se värinsä puolesta sopii. Kuvissa sävynä 3073 tumma tammi.

Värjäyskokeiluja Dylon-käsiväreillä.

Postasin aikaisemmin vain pientä vihjettä värjäystestailusta, löytyy täältä:
Puuverho sai punaisen säväyksen.

Verho on nyt värjätty ja kuiva, mutta tulos ei ollut alkuunkaan niin kiva kuin kuvittelin. Alkutilanne siis tässä, kuvassa verho roikkuu ikkunan edessä:

Punaisen värin läträämisen jälkeen tulos näytti tältä:

En oikein syttynyt tälle, joten heitin verhopalan vielä pyykkikoneeseen ja loput samaisesta väristä perään. Jos käy tuuri, niin kangas värjääntyy kauttaaltaan jonkinasteiseksi punaiseksi. Alkuperäinen mustavalkoinen verho roikkuu edelleen ikkunassa ja on siinä kiva, värjäyskokeilut on tehty toisella verhopalalla. Paketissa niitä tuli nimittäin kaksi, kuten sivuverhoilla on tapana.

Viime päivien puuhastelut: Farkkuprojektit kierrätysvaatteista.

Jaa että mitäkö olen tehnyt viime aikoina? Ratkonut farkkuja ja sammareita osiin:

Olisi kiva päästä itse tekemiseen, mutta sitä ennen on vain kestettävä tuo nysväysvaihe, eli ratkottava käytettävät osat irti ja pedantti perfektionisti kun olen, niin nypin pinseteillä vielä langanjämätkin pois kankaasta. Lopuksi rivakkaa harjausta kahdella eri vaateharjalla niin että pöly, nöyhtä sunmuu irtoaa. Lopuksi yleensä tarkistan taskupalan saumanvarat, jos ne ovat selvästi liian leveät ja törkyiset, niin leikkaan ne samantien siistimmiksi, jotta langanpätkät ja nöyhtäkasat eivät jää killumaan.

Sammarit onkin sitten aivan oma lukunsa, niissä siistimisen vaikeusastetta nostaa huomattavasti nukka, johon takertuu kaikki. IHAN KAIKKI. Pahaa-aavistamaton purkaja ei osaakaan arvata mitä taskunpohjalta paljastuu...

Nam.

Päivittelen sitten valmistuvista tekeleistä jotain, kunhan ensin saan aikaiseksi jotain julkaisukelpoista. Keskeneräinen istuintyynyn päälinen on nyt arviolta puolivälissä, sivut ja täyte puuttuu. Valitettavasti kuva on jäänyt hirveän pimeäksi, mutta toistaiseksi se on ainoa tästä projektista: