Eihän nämä nyt varsinaisesti huonojakaan ole, mutta väripinta on jotenkin... säikeinen? Sellaista se vaneri on. En ole koskaan tykännyt vanerista (tai viilustakaan) kovin paljoa, ja nyt se mielipide tuli taas vahvistettua.
Erityisen vaikeaa valmiitten esineitten vahaamisessa on liimajälkien hiominen. Näissä lehtilaatikoissa ei näkynyt liimatahroja juuri ollenkaan. Näkyvät pari tahraa luulin hioneeni antaumuksella pois, vaan toisin kävi ja vaha paljasti karun totuuden:
Noh, minkäs teet, näillä mennään. Onneksi kylki jää harvemmin näkyviin, tärkeintä on että päädyt ovat suhteellisen siistit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti